torstai 27. joulukuuta 2012

Siirapissa sen salaisuus

Tässä seuraa hyvin yksinkertainen pikkuleipäohje. Leipominen on tosi helppoa ja lopputulos maistuva. Näitä tein ison satsin joulutervehdyksiin läheisille parin muun herkun seuraksi. Isokin annos valmistuu melko vähällä vaivalla, kun jokaista pikkuleipää ei tarvitse erikseen muotoilla ennen paistoa.



Viipaleleivät
n. 60 kpl

Ainekset:
200 g voita
2 dl sokeria
1 kananmunan keltuainen
3 rkl siirappia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria


Vaahdota voi ja sokeri, lisää joukkoon keltuainen ja siirappi vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi joukkoon, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikinasta 6 tankoa (kannattaa paistaa 2-3 pellillä, leviävät kovasti paistettaessa) ja paina hieman litteiksi. Paista 175 asteessa 10–15 minuuttia. Leikkaa vinosti viipaleiksi heti uunista oton jälkeen. Maku ja rakenne ovat parhaimmillaan, jos et paista liian kauan, kevyt "rusketus" riittää. Anna jäähtyä pellillä, säilytä kannellisessa rasiassa huoneenlämmössä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

The pasta

Kukapa ei olisi kuullut SIITÄ pastasta jonka vuoksi avokadohyllyt kaupoissa ovat ammottaneet tyhjyyttään. Siitä jumalaisen hyvästä pastasta, jonka rippeet sivistyneimmätkin vieraat haluaisivat nuolla lautaseltaan. Siitä, joka saa kuolan valumaan kovemmankin kulinaristin suupielistä. Hienoisin odotuksin siis lähdin tätä ihmeellistä herkkua tekemään... Täytyy sanoa, että lopputulos oli kyllä melkoisen näköistä sotkua, mutta maku oli erittäin hienostunut ja lisää piti ottaa vielä sittenkin, kun maha oli jo ihan täynnä. Kerrankin tein muuten ruokaa tismalleen ohjeen mukaan, kunnia siis sille kenelle se kuuluu. Tämä on oiva lisä vähäiseen mitä-tarjoaisin-kasvisruokavieraille-listaani, ja vannoutuneena lihansyöjänäkin aion kyllä reseptiä kuluttaa.


Avokadopasta
(by Alexander Gullichsen)
neljälle

1 valkosipulinkynsi
½ chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
loraus oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen korianteria (tai lehtipersiljaa)
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400–500 g spagettia

Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli (hyvin hienoksi) ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokadot kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit, sekä pecorino- ja parmesaaniraaste. Pistä homma sekaisin lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al denteksi hyvin suolatussa vedessä, ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.
Lorauta keitinvesi kastikkeen sekaan, ja pyörittele spagetti kastikkeen kimppuun. Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Aikamoinen soppa!

Riisipuuro on suurta herkkuani. Jostain syystä pidän sen keittämistä vaivalloisena, ehkä se johtuu siitä että poltan yleensä kaikki maitopohjaiset puurot kattilan pohjaan kiinni ja se se vaivalloinen osuus on sitten se kattilan pesu. No, vesihaudekattilassa tätä ongelmaa ei ole ja kun oikein kauan jaksaa hauduttaa niin ihan suussasulavaa puuroa tulee.

Halusin kokeilla puuron kanssa jotain erilaista ainaisen kanelin ja sokerin tai luumu-/sekahedelmä-/rusinakiisseleiden sijaan. Koska tämä oli kuitenkin tulossa tarjolle pikkujouluihin, halusin makumaailmasta jouluisen mausteisen. Kaupasta tarttui mukaan aprikooseja ja omenamehua, joista syntyi tällainen soppa:


Aprikoosi-omenakiisseli

200 g kuivattuja, pehmeitä aprikooseja
8 dl omenatuoremehua
8 dl vettä
1,5-2 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja
1,5 tl kanelia
1/2-1 tl inkivääriä

Kuutioi aprikoosit pieniksi paloiksi (turpoavat keitettäessä aika paljon) ja laita kattilaan. Lisää vesi ja sokeri, keitä 5-10 minuuttia. Jos et käytä pehmeitä aprikooseja, paloja on varmasti syytä liottaa ensin muutaman tunnin ajan. Lisää mausteet ja suurin osa mehusta joukkoon, jätä pari desiä joihin sekoitat perunajauhot. Anna seoksen kiehahtaa ja lisää mehu-perunajauholiemi sekoittaen joukkoon. Kuumenna vielä niin että keitos sakenee, mutta älä enää keitä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita tai sokeria. Heitin arviolta nuo määrät, koska itse lisäilin niitä pitkin matkaa kunnes maku oli hyvä. (Kyllä, sitä se oli!) Tarjoa kylmänä lämpimän riisipuuron kanssa.



tiistai 27. marraskuuta 2012

Vaihtelua kahvipöytään

Olen tosi huono tekemään mitään kasvisruokia. Tykkään käyttää lihaa, kanaa ja kalaa sekä ruoanlaitossa että suolaisessa leivonnassa. Olosuhteiden pakosta rohkaistuin kuitenkin tekemään piirakan, jossa ei ole mitään edellä mainituista. Lopputulos yllätti minut, onneksi positiivisesti.


Feta-kasvispiiras
pyöreään uunivuokaan

1 pkt valmista piirakkataikinaa

Täyte:
150-200 g fetajuustoa
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 iso sipuli
3 munaa
2,5 dl ruokakermaa
1,5 tl kuivattua basilikaa
2 dl juustoraastetta
Mustapippuria
(Suolaa)

Sulata piirakkapohja pakkauksen ohjeen mukaan (tai ole viitseliäs ja tee itse). Kuutioi fetajuusto ja pilko paprikat ja sipuli reiluiksi, ainakin noin sormenpään kokoisiksi paloiksi. Painele piirakkapohja vuoan pohjalle ja reunoille, ripottele täyte päälle. Sekoita keskenään ruokakerma, munat, juustoraaste ja mausteet. Kaada seos täytteen päälle. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 20-30 minuuttia. Tarjoa lämpimänä tai haaleana.

perjantai 23. marraskuuta 2012

No onkos tullut kesä...?


Sadonkorjuukausi ei näemmä vieläkään ole kasvimaalla loppunut. Viikon päästä on joulukuu, meillä on ollut lunta kahteen otteeseen useamman päivän verran kerrallaan, ja pienet kasvimaalaatikkoni ovat pihan reunalla avoimen taivaan alla. Ja kappas, siellähän on elämää. Aika samanlaisethan nuo säät kieltämättä ovat lähiaikoina olleet kuin koko viime kesän.

  Timjami on elinvoimaisempi kuin koko kesänä.


 Mustaherukka ei ole varma pitäisikö vanhoista lehdistä luopua vai kasvattaa uusia. 


Minttu on leikattu alas aikaa sitten, uusi kierros on hyvä aloittaa marraskuussa.

torstai 22. marraskuuta 2012

Puoli ämpäriä kuravettä, kaksi kauhallista hiekkaa

Koska ulkona on kurjaa, vettä sataa ja kuraa on kaikkialla, mutakakku sopii vallitsevaan ilmanalaankin nähden kahvipöytään oikein hyvin. Tämä on jo toinen kakku samalla ohjeella muutaman viikon sisällä, sillä ensimmäinen hävisi ihan oikeasti pöydästä viimeistä murua myöten ennen kuin ehdin tarttua kameraan. Tälläkään kertaa kakku ei vanhenemaan päässyt, mutta sain kuitenkin jotain kuvaankin. Alkuperäinen resepti löytyy Maku-lehden mainioilta sivuilta, minun keittiössäni se valmistui näin:




Mutakakku

24 cm vuokaan, noin 10 hengelle

4 munaa
2 dl sokeria
200 g voita
200 g tummaa suklaata
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kaveriksi:
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
2-3 rkl sokeria
100 g turkkilaista jogurttia


Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele ja korppujauhota vuoan reunat. Sulata voi kattilassa, siirrä hetkeksi levyltä sivuun ja sekoita joukkoon pilkottu suklaa sulamaan. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää hiljalleen hämmennellen ensin suklaa-voiseos ja sitten keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe (onnistuu myös tehosekoittimella hiljaisimmalla nopeudella). Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 200 asteessa uunin alatasolla 20-25 minuuttia. Mutakakun muta-osiohan nimeen tulee oletettavasti siitä, että kakun keskiosa saa jäädä "mediumiksi", älä siis paista kakkua liikaa. Tarjoa haaleana kermavaahto-jogurttiseoksen kanssa. Jos kaipaat makuun jotain raikasta, esimerkiksi soseutettu jääkylmä mango tai vadelmat toimivat hyvin.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Näyttää pahalle, maistuu hyvälle

Herkuteltiin tässä vähän aikaa sitten tortilloilla. Koska kaupan guacamolet ovat melkoista kuraa, tai paremmin ilmaistuna eivät ole guacamolea nähneetkään, niin tämä herkku kuuluu tehdä itse hyvistä, tuoreista raaka-aineista. Nyt jos joku miettii, että oikean guacamolen pitäisi olla sosemaisempaa tai siihen ei kuulu korianteri tai missä on chili, niin miettiköön. Ne ovat makuasioita, minä tykkään että avokado saa jäädä paloiksi, korianteria ei oikeastaan voi olla liikaa, ja chiliä tosiaan olisi voinut olla, mutta muiden ruokailijoiden makumieltymykset tuntien jätin sen pois ja hain makua Tabascolla. Hyvää oli, vaikkakin tuo korianteri kuuluu samaan sarjaan esimerkiksi Aura-juuston kanssa; sitä useimmat joko inhoavat tai rakastavat. Minä rakastan. Jos sinä et, sen voi hyvin jättää poiskin.


Guacamole

2 keskikokoista tomaattia
2 kypsää avokadoa
1/2-1 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
1/2-1 ruukku tuoretta korianteria
Tabascoa
Suolaa
Mustapippuria

Kiehauta kattilassa vettä ja upota tomaatit muutamaksi sekunniksi veteen. Siirrä kylmää vettä sisältävään astiaan jäähtymään ja kuori tomaatit. Pilko pieniksi kuutioksi, halutessasi voit jättää siemenet pois. Kuori avokadot ja pilko hedelmäliha myös kuutioiksi (tai soseuta, jos haluat tehdä vielä epämääräisemmän näköistä mössöä :D). Sekoita heti joukkoon sitruunamehu tummumista estämään. Voit myös laittaa avokadon kivet joukkoon ja poistaa ne vasta juuri ennen tarjoilua. Tällöin laita kuitenkin sitruunamehua mukaan makua raikastamaan. Hienonna valkosipuli ja korianteri, sekoita kaikki aineet yhteen ja mausta omaan makuusi sopivaksi. Seosta kannattaa sekoittaa ihan ronskisti, sillä avokadon palat saavat muussaantua hiukan, näin koostumus on enemmän tahna- kuin salaattimainen.



maanantai 12. marraskuuta 2012

Kuka saa viimeisen palasen?


Tuli tuossa männä viikolla puhetta mango-juustokakuista. Lähinnä siitä, että monella ohjeella kakusta tulee aika mauton tai muuten mitäänsanomaton. Mango on kuitenkin hyvää ja juustokakku on hyvää, täytyyhän niiden yhdistelmästäkin saada aikaiseksi oikeasti hyvää. Testaamaan siis, kun jääkaapista löytyi kokeiluun ostettu paketti mangotuorejuustoakin. Ohje on siis oman keittiön kehittelyn tulos, ja täytyy sanoa että onnistui kyllä kertalaakista. Paras kiitos tuli mieheltä, joka ei kakuista juuri pidä, mutta pyysi tätä toisenkin palasen!

Kakku maistui ihan oikeasti mangolle, ja oli ihanan raikasta. Koska minulla ei ollut mitään koristetta kakun päälle, tästä ei tullut kaunista, mutta täytteen väri oli luonnossa suloisen keltainen, vaikka kuvassa näyttääkin aika vaalealle. Mutta ulkonäöstä viis, tämä ei kahvipöydässä kauaa vanhentunut, ja ohjettakin on jo kyselty, tässäpä siis tulee:


Mango-juustokakku
20 cm irtopohjavuokaan 
(24 tai 26 cm vuokaan tee 1,5-kertaisena)

Pohja:
1  pötkö tummia täytekeksejä (esim. Domino)
30 g voita

Täyte:
1 prk (200g) mangotuorejuustoa (Viola)
2 prk mangososetta (vauvanruokahyllystä)
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä
1 limen mehu
2,5 dl vispikermaa

Murskaa keksit täytteineen hienoksi muruksi. Lisää joukkoon sulatettu voi, sekoita. Vuoraa 20 cm irtopohjavuoan pohja ja reunat leivinpaperilla ja painele keksiseos pohjalle. Nosta jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistuksen ajaksi.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita kulhossa mangotuorejuusto, mangososeet ja sokerit tasaiseksi massaksi. Vaahdota kerma ja sekoita varovasti tuorejuustoseokseen. Kuumenna limen mehu, puristele liivatelehdistä enin vesi pois ja liuota liivatteet huolellisesti sekoittaen mehuun. Lisää ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan varovasti sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintään 5 tunniksi, mielellään yön yli. Irrota kakku vuoasta ja koristele mieleiseksesi. Minulla ei siis todellakaan kotona ollut mitään koristeeksi sopivaa eikä aikaa ollut kovin kehitelläkään, joten roiskin päälle mangososetta väriä tuomaan.





tiistai 6. marraskuuta 2012

O niinkuin omena

Minusta on mukavaa leipoa lapsen kanssa, mutta monessa ohjeessa on kohtia joissa tarvitsee apua aika paljon, mikä on joskus kova pala neiti neljä veelle. Löysin alkusyksystä niin helpon omenapiirakan ohjeen, että tämä onnistuu itseltä käden käänteessä vaikka yllätysvieraille ja lapsikin pärjää pitkälle niin, ettei äidin tarvitse ohjata kuin hiukan. Tällä kertaa lapsen into tosin lopahti siinä vaiheessa, kun taikina oli kaadettu vuokaan ja tuli kiire kulhoa putsaamaan ;) Maku tässä piirakassa on oikein mainio, joten tätä on jo pariin otteeseen tullut tehtyä. Ohje on alunperin Ei makeaa mahan täydeltä-blogista, tässä minun versioni pienenpienin muutoksin.



 



Helppo ja nopea omenapiirakka

1½ dl juoksevaa margariinia
1½ dl sokeria
2 munaa
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa

Päälle:
2 isoa omenaa
2 rkl sokeria
1 tl kanelia

Voitele ja korppujauhota noin 24 cm piirakkavuoka. Sekoita margariini ja sokeri puuharukalla, lisää munat yksitellen ja lopuksi jauhoseos ja maito. Sekoita tasaiseksi. Levitä vuoan pohjalle ja laita viipaloidut omenat päälle. Ripottele sokeri ja kaneli. Paista 175 asteisessa uunissa n. 30 min. Tarjoa jäätelön, vaniljakastikkeen tms.kanssa.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Tuoreen leivän tuoksua

Meillä ei karpata. Meillä syödään leipää, leipää, leipää. Niin uskomattomalle kuin se voi kuulostaakin nykyisten hypermarketien leipäosastojen äärellä, niin silti minua välillä kyllästyttää kauppojen leipävalikoimat. Sitäpaitsi, kaikki tuoreet herkkuleivät myydään usein epäinhimillisellä kilohinnalla, ja periaatteesta en maksa vehnäjauhoista, suolasta, vedestä ja hiivasta seitsemää euroa/kilo. Nokkelimmat voivat tässä vaiheessa jo päätellä seuraavan siirtoni. Superhyvä kauraleivän ohje siis tulossa, bongasin sen taannoin täältä. Tämä on tosi helppo tehdä, mutta aikaa kohottamisiin kuluu yhteensä 3 tuntia, eli ihan pahimmassa kiireessä en alkaisi ehkä tätä leipomaan. Hyvin onnistui kuivahiivallakin, vaikka nesteenä onkin kylmä vesi. Itse rapeutin vielä leivän pintaa suihkuttamalla uuniin/leiville muutaman kerran paiston aikana vettä sumutepullolla. NAM, taidan ottaa vielä palasen.


Kauraleipä
3-4 kappaletta

50 g hiivaa TAI 2 pss kuivahiivaa
1 l kylmää vettä
1 rkl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
noin 2 l vehnäjauhoja


Murenna hiiva taikinakulhoon. Kaada vettä vähän päälle ja liuota hiiva siihen. Lisää loppu vesi ja suola. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se kaurahiutaleisiin ja heitä veden ja suolan joukkoon. Alusta lähes kaikki jauhot koneella tai käsin taikinaan ja vaivaa niin kauan, että taikina irtoaa kulhon reunoista. Ripottele ohut kerros jauhoja taikinan pinnalle ja peitä kulho leivinliinalla. Kohota noin 2 tuntia huoneenlämmössä. Hiero taikina uudelleen kimmoisaksi kulhossa ja nosta jauhotetulle pöydälle.

Jaa taikina 3 tai 4 osaan riippuen siitä, minkä kokoisia leipiä haluat. Veikkaisin, että vuoassa tehtynä 4 leipää olisi sopiva määrä. Leivo pyöreitä, pitkulaisia tai minkä vaan muotoisia leipiä, voit vapaasti toteuttaa taiteellisia kykyjäsi tässä kohtaa. Ripottele niiden pinnalle kerros jauhoja ja nosta leivinpaperin päälle pellille. Pane leivinliina päälle ja kohota leipiä noin tunti. Tee muutama viilto leipien pintaan terävällä veitsellä. Paista uunin alaosassa 275 asteessa noin 10 minuuttia. Alenna lämpötila 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä 10-20 minuuttia. Jäähdytä leivät ritilällä ilman leivinliinaa, jotta pinta pysyy rapeana.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Totuus ja mistä sen kuulee

Tein vissiin ensimmäistä kertaa elämässäni tällaista voitaikinakuorista lihapiirakkaa. Muistan, että vastaavaan tapaan tehtyä piirakkaa oli meillä pöydässä useinkin lapsena. Kerroin sitten neljävuotiaalle, että mummo teki tällaista silloin kun äiti oli pieni, ja pikkuneiti kysyi: "Ai silloin ennen vanhaan?". Myönnettäköön, että eihän tässä nyt ihan nuoruuden loistossa enää olla, mutta ENNEN VANHAAN?! Onneksi olen tyystin unohtanut sen sanonnan joka liittyi totuuteen ja siihen mistä sen kuulee :D No, tässä kuitenkin ohjetta, olkaapa hyvät:


Lihapiirakka voitaikinakuoressa

1 piirakka, tupla-annoksella tulee pellillinen

500 g voitaikinaa

1,5 dl puuroriisiä (raakana)
1 kasvisliemikuutio
400g jauhelihaa
1-2 sipulia
2 kananmunaa (+ 1 voiteluun)
Tilliä
Valkopippuria

Sulata voitaikina ohjeen mukaan (tai tee itse). Keitä riisi kypsäksi kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Paista jauheliha ja pilkottu sipuli pannulla, mausta pippurilla. Keitä munat kypsiksi ja silppua pieneksi. Sekoita täytteen ainekset yhteen ja mausta tillillä. Kaulitse voitaikina pellin kokoiseksi, ota halutessasi kaistale reunalta koristelua varten sivuun. Jaa täyte piirakan keskelle ja kostuta taikinan reunat vedellä. Käännä reunat päällekkäin ja painele yhteen. Kun käärö on suljettu, kannattaa kääntää saumapuoli vielä alaspäin niin lopputulos on vähän nätimpi tai ainakin pysyy paremmin kiinni. Muutama pisto haarukalla pintaan ja sitten voitelu munalla. Jos jätit taikinaa koristelua varten niin sitten vielä koristeita mielen mukaan päälle (esim. pikkuleipämuotilla taiteiltuna) ja voitelu myös niille. Paista 200-asteisen uunin alatasolla 20-30 minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Gourmetruokaa perheen pienimmälle



Tehtailen aina tarpeen mukaan isomman satsin evästä pakkaseen tuota nuorimmaista (9kk) neitoa varten. Teen yleensä samalla vaivalla useampaa makua, tällä kertaa kahta pataruokaa. Uuniruokien kohdalla teen usein vastaavaa ruokaa muullekin perheelle eri vuoassa, suolalla ja reilummalla maustemäärällä höystettynä.



Nyt valmistui patoja kuitenkin vain vauvalle, lihaksi ostin irtomyynnistä karjalanpaistilihoja joista sitten valikoin toiseen pataan possua ja toiseen nautaa. Minä en pientenkään kohdalla vältä voimakkaan makuisia yrttejä tms. koska juuri tällaiset ruoat uppoavat lahjomattomiin koemaistajiini kaikista parhaiten.


Possupata


2 perunaa
4 porkkanaa
100 g hyvää possunlihaa
1-2 tomaattia
5 cm pätkä purjoa
1 oksa rosmariinia
ripaus valkopippuria
2 dl vettä


Paprikainen naudanlihapata


4 perunaa
3 porkkanaa
1 punainen paprika
100 g hyvää naudanlihaa
2 timjaminoksaa
ripaus valkopippuria
2 dl vettä





Pese, tarvittaessa kuori ja pilko kasvikset, leikkaa lihat pienemmiksi paloiksi ja laita kaikki aineet uuninkestäviin vuokiin. Kansi päälle (koska ruoan ei ole tarkoitus ruskistua) ja hauduta 175 asteessa kunnes liha on mureaa; itse pidin noin 1,5h ja jätin vielä puoleksi tunniksi jälkilämmölle. Poista yrttien oksat, lehdet saavat jäädä joukkoon. Lisää vielä rypsi- tai oliiviöljyä noin 1 ruokalusikallinen per pata. Sitten tee ruoasta mössöä haluamaasi karkeusasteeseen sauvasekoittimella, haarukalla tai parhaaksi katsomallasi apuvälineellä. Pakasta annoksina esimerkiksi pieniin minigrip-pusseihin. Näistä tuli yhteensä 10 keskikokoista ateriaa, makuraati oli yksimielisen tyytyväinen :)

perjantai 12. lokakuuta 2012

Annoin pikkusormen...

Paholaisenhillo on ollut kokeilulistallani jo määrittelemättömän pitkän ajan. Otin lopulta itseäni niskasta kiinni, kun kävin syysmarkkinoilla missä tarjolla oli useammallakin myyjällä "paholaisenhilloa", lainausmerkeissä siksi että osa muistutti enemmän kaupan salsakastiketta, osassa ei ollut chiliä lainkaan ja hintaa oli sisällöstä riippumatta 5-8 euroa/purkki. Dansukkerin sivuilta löysin ohjeen, jossa kyse on tosiaan hillosta ja aineksetkin kuulostivat omaan makuun juuri sopivilta. Maku oli oikein hyvä, minä laitoin 6 Rawit-chiliä, ja ensi kerralla laitan muutaman enemmän. Nyt chili maistuu sen verran, että nekään jotka eivät tulisen ystäviä ole, pitivät tästä. Itselle potkua saisi olla siis enemmän, mutta muuten lopputulos hipoi aika lailla sitä mitä hainkin. Tiedoksi niille, joille paholaisenhillo on uusi tuttavuus; hillo sopii siis kaveriksi melkein mihin vaan; kanan, makkaran, lihan, brie- tai vuohenjuuston kanssa jne. Koukuttumisvaara!


Paholaisenhillo

800 g kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
400 g punaisia paprikoita
4–6 punaista chiliä
6–8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1 pkt (330 g) Dansukker Hillo-marmeladisokeria


Kaada säilötyt tomaatit liemineen kasariin ja leikkaa saksilla neljään osaan.

Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput ja mausteet kasariin. Anna kiehua puolisen tuntia.

Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Jäähdytä hetki ja purkita. Säilytä jääkaapissa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Jos sen nimi on salaatti, sen on oltava terveellistä

Kaupassa pohdin sitä lähes jokapäiväistä kysymystä; mitä tänään ruoaksi. Jokapäiväiseen verraten tämä päivä oli kuitenkin siinä mielessä poikkeus, että ruokaa oli syömässä vain talouden aikuiset, mikä olennaisesti vähensi hyi-en-syö-tuota-en-tykkää-enkä-halua-maistaa -kommenttien todennäköisyyttä. Päädyin siis keräilemään aineksia kana-pastasalaattiin sen enempiä miettimättä. Lopputulos tulee tässä, ja uskoisinpa että ainakin meidän perheen jälkikasvullekin olisi kelvannut.


Broileri-pastasalaatti

200 g fusillia tms. hyvää pastaa
1 grillattu broileri
1 ruukku salaattia (mieluusti rucolaa, minä käytin punaista salanovaa kun rucola oli loppu)
1 punainen paprika
1 purkki säilykepersikkaa tai 3 tuoretta
150 g Aurajuustomurua
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Keitä pasta ohjeen mukaan al denteksi. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta siivilässä. Lorauta joukkoon hyvää oliiviöljyä sen verran, että pasta pysyy irtonaisena. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Irrottele kanasta lihat ja pilko suupaloiksi. Kuutioi paprika, pilko persikat ja revi salaatti, sekoita kaikki ainekset isossa kulhossa. Viitseliäät tekevät tälle tietenkin jonkun ihanan kirpeän kastikkeen itse, minä tyydyin valitsemaan kokeiluun Felixin mango-chili -salaatinkastiketta ja se sopi joukkoon oikein hyvin. Jos ei tykkää aurajuustosta, sen voi hyvin jättää pois ja tehdä vaikka hedelmäisemmän version lisäämällä tummia viinirypäleitä ja päärynää. Ei se ole niin justiinsa tarkkaa, hyvää tästä kuitenkin tulee.



sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sienipiirakkaa niille, jotka eivät siitä tykkää...

Minulla on kaapissa iso purkki kuivattuja mustatorvisieniä ja jääkaapissa nökötti paketti kanafileitä. Päätin tehdä niistä piirakkaa, vaikka tiedän varsin hyvin että mies ei sienistä pidä. Yllätys oli siis suurehko, kun piirakka hävisi kahvipöydästä niin vauhdilla, että saatuani kameran esille ei jäljellä ollut enää kuin tämä yksi pala. No, kuva ei siis ole kovin edustava mutta hyvää oli ja se on pääasia. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ei-sientenystävien käännytystyöhön ;)




Broileri-mustatorvisienipiirakka
 24 cm vuokaan
 
Pohja:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:
1/2-1 dl kuivattuja mustatorvisieniä
2 dl maitoa
300 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita 
1 iso tai 2 pientä sipulia
3 munaa
mustapippuria
ripaus suolaa 
1 oksa tuoretta timjamia
3 dl juustoraastetta 

Murskaa tarvittaessa sieniä hiukan pienemmiksi ja laita ne likoamaan maitoon. Nypi voi ja vehnäjauhot, lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Levittele taikina vuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi kerrokseksi. Vuokaa ei tarvitse voidella erikseen.

Paista kanat pannulla kypsiksi, lisää loppuvaiheessa joukkoon hienoksi pilkotut sipulit. Jos kananpalat ovat kovin suuria, pieni niitä hiukan. Levittele pohjan päälle. Sekoita sieni-maitoseokseen loput aineet, timjamista pelkät lehdet. Kaada seos kanojen päälle, tasoita ja paista 200-asteisen uunin alatasolla, kunnes pinta on saanut kauniin värin, noin 30 minuuttia. Nauti lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Tervetuloa!

Heipä hei! Tässä seuraa jatkoa edelliselle blogilleni, Kokeilevalle keittiölle, jonka tarina päättyi yhtä surullisesti kuin monen muunkin Vuodatuksen bloggaajan; kymmenien, satojen kuvien katoamiseen palvelimelta. Moni lopetti kokonaan, mutta minun tauolla ollut bloggaamiseni sai tästä uutta tuulta purjeisiin, tällä kertaa vähän monipuolisemman blogin muodossa ja toivottavasti turvallisemmin täällä Bloggerissa. Katsotaan, mihin polut milloinkin vievät, mutta luvassa ainakin kokkailua ja leivontaa, askartelua, ehkä pieniä käsitöitäkin, pihahommia... mitä nyt milloinkin! Tervetuloa seuraamaan Polkuja.