keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lumihuntua odotellessa...

Kuivakakkuja on olemassa joka lähtöön. Osa on kirjaimellisesti kuivia, osa meheviä, osa mauttomia, osa vie kielen mennessään. Kuivakakku kuuluu Suomessa juhlapöytään, halusi tai ei. Tässä kuivakakkuohjeessa sisus ei ole kuiva eikä mauton, ja kakun kruunaa rapsakka suklainen huntu, joka huijaa myös luulemaan vielä koskematonta kakkua kokonaan tummaksi.  Ei ole vaikea tehdä, ja kelpaa tarjota vaikka joulupöydässä. Ohje on Pirkan, anopille kiitos vihjeestä ja maistiaisista!


Suklaahuntukakku

Kakku:
250 g voita
3 dl sokeria
5 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

Kuorrutus:
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 dl vispikermaa

Voitele ja korppujauhota 2 litran rengasvuoka. Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos useassa erässä taikinaan hitaasti sekoittaen. Lisää lopuksi hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori ja mehu. Lusikoi taikina tasaisesti vuokaan ja kypsennä kakkua 175-asteisen uunin alatasolla 45-55 minuuttia. Kakku on kypsää, kun se irtoaa reunoista. 

Valmista kuorrutus. Sekoita sokeri ja kaakao keskenään kattilassa. Kaada joukkoon kerma. Kuumenna seosta niin kauan, että sokeri liukenee ja seos on tasaista. Kumoa kakku hiukan jäähtyneenä. Taputtele kuorrutusseos pullasudilla vielä lämpimän kakun päälle ja reunoille, jolloin kakku saa ruskean hunnun. Anna kakun jäähtyä ja kuivua pinnasta. Säilytä kylmässä, kakku kestää hyvin myös pakastamisen.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Pyydys, johon jää ihan mielellään

Teen melko harvoin mitään makeita rahkaleivonnaisia. Ainoita säännöllisiä poikkeuksia on tämä omena-ansa, joka syksyyn kuuluva ihana rahkatäytteinen kakku. Ohje taitaa alunperin olla jostain vuosien takaisesta Pirkka-lehdestä. Maut sulautuvat yhteen niin pehmeästi, että tästä on pitänyt moni sellainenkin, joka maitorahkan makua muutoin vierastaa. Vatkaintakaan ei tarvita, joten tämä valmistuu kirjaimellisesti käden käänteessä :) Suosittelen kokeilemaan, mutta varoituksen sananen: tämä on h-y-v-ä-ä!


Omena-ansa
noin 12 annosta

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 dl juoksevaa margariinia

Puoleen pohjataikinasta lisätään:
150 g vaniljajogurttia
1 muna
(½ tl kanelia)

Väliin:
½ l omenakuutioita (hapokas lajike)
500 g maitorahkaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
3 munaa

Pinnalle:
½ pohjataikinan muruseoksesta
(½ tl kanelia)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon juokseva margariini. Jaa seos kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen taikinasta jogurtti ja kananmuna (myös vaniljasokerilla ja ripauksella tavallista sokeria höystetty maustamaton jogurtti toimii). Kaada se puoli taikinasta, johon jogurtti on lisätty, voideltuun ja korppujauhotettuun piirakka- tai irtopohjavuokaan (halkaisija vähintään 25 cm ja korkeus 4 cm). Kuori (paitsi kotimaiset) ja kuutioi omenat. Ripottele kuutiot pohjalle. Mausta rahka sokerilla ja vaniljasokerilla. Sekoita rahkan joukkoon kananmunat. Levitä rahkaseos omenakuutioiden päälle. Ripottele pinnalle loput pohjataikinan muruseoksesta, lisää kanelia niin halutessasi. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Tarjoa täysin jäähtyneenä.

perjantai 4. lokakuuta 2013

81 yötä jouluun

Vaikka blogissa on viime aikoina ollut hiljaista, niin kotona on kyllä puuhailtu. Kerrankin olen keskittänyt ajatukset tulevaan jouluun ajoissa, ja meillä onkin askarreltu joulukortteja isot pinot. Pieni taka-ajatus tässä on kyllä ollut, nimittäin toiveissa olisi saada jokunen kortti myytyäkin. Mutta mukava näitä on ollut näperrellä ja onpahan itselle valmiina postitettavaa, jos kauppa ei käy. Huomasin myös, että jouluiseen tunnelmaan oli ihan mukava virittäytyä hetkeksi jo nyt, kun ei ole vielä sitä joulun alla joka suunnasta tulvivaa joululaulu/mainos/krääsä-ähkyä tai ylipäätään mitään kiirettä vielä koko joulun suhteen.

Tässä nyt kuitenkin kuva-antia osasta kortteja ja ideoita itse kullekin askartelusta innostuneelle. Kortit oli kuvaushetkellä jo pussitettu, mikä vääristää hiukan värejä ja tekee turhaa kiiltoa kuviin, pahoittelut siitä. Kuvat suurenevat klikkaamalla.






Joulupalloja. Tämä on yksinkertainen idea, mutta lopputulos minusta aika kaunis.





Leimakuvanalleja.





Pipariukkoja.




Poro ja enkeli. Tuo musta korttipohja toimi minusta aika kivasti myös joulukortissa.





Sydämiä, sydämiä <3








Joulukuuset. Maailman helpoin tehdä vaikka lasten kanssa, ja varioida voi ihan miten haluaa. Ja silti jotenkin niin ihania, kyllä yksinkertainen vaan omaan silmään on usein se kaunein vaihtoehto.






Tonttutyttöjä (leimakuvalla).





Lumiukot vähän eri tavalla toteutettuna.










Neiti viisi vee innostui piirtämään myös jouluaiheisen kuvan. Miten sitä itse aina hämmästyykin, mitä kaikkea oma lapsi jo osaa, ainakin piirustustaidossa taidan jo armotta jäädä toiseksi... Kuva on tehty ilman poron mallia.

maanantai 26. elokuuta 2013

Vanha konsti vai pellillinen uusia?

Minä en ennen ymmärtänyt ollenkaan muffinipeltejä. Miksi hitossa pitää olla pelti, jos siihen laitetaan kuitenkin muffinivuoat? Naisen logiikalla ostin silti sellaisen, vaikken uskonut tarvitsevani. Sittemmin olenkin oppinut, että peltiä käyttämällä muffinit ovat paljon kauniimman muotoisia, kun vuoat eivät pääse taikinan painosta lörpähtämään sivuille, niin kuin ohuiden vuokien kanssa helposti käy. Vuoan avulla tulee siis kauniimpia, tasalaatuisempia muffineita kuin ilman. Tässä jakoon helppoakin helpompi heitä kulhoon ja sekoita-tyyppinen ohje, jolla loihtii nopeasti herkulliset muffinit vaikka yllätysvieraille. Mustikka ja valkosuklaa on kyllä ihan loistava yhdistelmä.



Mustikka-valkosuklaamuffinit
12 kpl

2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
100 g valkosuklaata
2 munaa
1 dl maitoa
100 g sulatettua voita
2 dl mustikoita
(pakastemustikoihin 1 rkl perunajauhoja tai Maizenaa)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet ja karkeasti rouhittu valkosuklaa kulhossa. Lisää munat, maito ja sulatettu jäähtynyt voi, sekoita tasaiseksi. Viimeisenä kippaa kulhoon mustikat ja kääntele varovasti sekaisin, etteivät marjat hajoile ja värjää koko taikinaa. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Tarjoa jäähtyneinä.

torstai 15. elokuuta 2013

Päivän hyvä teko

Minun ei normaalisti ole vaikea olla kehumatta itseäni, päinvastoin. Nyt on kuitenkin vähän vaikeaa. Tein nimittäin niin hyvää porkkanaleipää, että en tiedä oikein millä sanoilla sitä kuvailisin. Tai ei nyt koko kunniaa kuitenkaan oteta itselle, leipien ulkonäkö on neiti viisivuotiaan käsialaa. Kuvaan sattui tosin se "normaaleimman" näköinen leipä (tarjolla oli myös lettiä ja reikäleipää). Mutta hienoja ovat kaikki ja hitto vie miten hyviä! Jos ei ylistys tee vakuuttuneeksi niin kokeile itse, ei ole edes hankalaa. Kohottaminen vie toki aikaa, mutta on sen arvoista.



Porkkanaleipä
4 kpl

2 pss kuivahiivaa (tai 50 g tuoretta)
1 l kylmää vettä
1 rkl suolaa
  4 dl kaurahiutaleita
4 isoa porkkanaa
5 dl Myllärin sämpyläjauhoseosta
noin 15 dl vehnäjauhoja
 
Laita kulhoon kylmä vesi ja suola. Liuota hiiva joukkoon tai jos käytät kuivahiivaa, sekoita se kaurahiutaleisiin ja heitä sekaan. Lisää sämpyläjauhot ja kuoritut, karkeaksi raastetut porkkanat. Alusta lähes kaikki jauhot koneella tai käsin taikinaan ja vaivaa niin kauan, että taikina irtoaa kulhon reunoista. Ripottele ohut kerros jauhoja taikinan pinnalle ja peitä kulho leivinliinalla. Kohota pari tuntia huoneenlämmössä. Hiero taikina uudelleen kimmoisaksi kulhossa ja nosta jauhotetulle pöydälle.

Jaa taikina 4 osaan ja leivo haluamasi muotoisia leipiä. Ei ole kiellettyä käyttää leipävuokaakaan. Ripottele leipien pinnalle kerros jauhoja ja nosta leivinpaperin päälle pellille, 2 leipää per pelti koska kohoavat vielä paljon. Laita leivinliina päälle ja kohota leipiä vielä noin tunti. Tee muutama viilto leipien pintaan terävällä veitsellä. Paista uunin alaosassa 275 asteessa noin 10 minuuttia. Alenna lämpötila 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä 10-15 minuuttia. Jäähdytä leivät ritilällä ilman leivinliinaa, jotta pinta pysyy rapeana. Tee naapurusto kateelliseksi tuoreen leivän tuoksulla ja nauti.



perjantai 26. heinäkuuta 2013

Arkiruokien aatelia

Minulta kysytään ajoittain neuvoa helppoihin arkiruokiin. Monella tuttavalla tuntuu olevan käsitys, että koska pidän blogia, meillä syödään joka päivä jotain ylimaallisen herkullista ja ei-niin-tavallisen-tylsää arkiruokaa. Nyt seuraa paljastus: väärässä olette! Tai olleet, ainakin tähän asti. Jaan nyt kanssanne tämän Polkkapossun pastaohjeen, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on ihan jumalaisen hyvää. Ja miinuspisteitä ei jaeta siitäkään, että ruoka valmistuu noin vartissa eikä vaadi kovin kummoisia aineksia eikä ruoanlaittotaitoja valmistuakseen. Tätä vetivät innolla myös lapset, vaikka etukäteen en olisi ropojani sen suhteen laittanut likoon. Aikuisten syönnistä en sen tarkempaa kuvausta kehtaa sitten edes laittaa, enkä kerro nuoltiinko lautaset ruokailun jälkeen mutta mieli ainakin teki. Uskokaa pois ja kokeilkaa itse.

 
 
Kirsikkatomaatti-pestopasta
 (3 annosta)

200 g spagettia
18 kirsikkatomaattia
4 valkosipulinkynttä
2-3 rkl pestoa
2-3 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan. Halkaise kirsikkatomaatit astiaan, johon lisäät pilkotut valkosipulit, peston ja oliiviöljyn. Sekoita hyvin ja laita kippo jääkaappiin. Lisää spagetit keitinveteen, reilusti suolaa ja keitä paketin ohjeen mukaan. Kaada kuuma vesi pois ja kääntele tomaatti-pestohässeli sekaan. Lisää öljyä ja pestoa tarpeen mukaan. Lisää annokseen vielä mustapippuria myllystä ja parmesaania.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kakkua pöytään!

Tässä Pirkan mainiossa kakkuohjeessa yhdistyy ihanasti suklaa ja banaani, ja rouhittu suklaa antaa mukavaa purutuntumaa muuten niin pehmoiseen kakkuun. Maku on ollut kovasti sekä lasten että aikuisten mieleen, ja poikkeaa kuitenkin hiukan siitä perinteisestä kermakakusta. Koristelun suhteenkaan ei tarvitse hermoilla, kerman voi vain heittää kakun päälle ja roiskia päälle suklaata ja mantelilastuja, ja hyvälle näyttää! Suosittelen!
 

Banaani-suklaatäytekakku
(noin 10 hengelle)

Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
 3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kostutukseen noin 1,5 dl appelsiinimehua

Täyte:
2 dl kuohukermaa
100 g tummaa suklaata
250 g mascarpone-juustoa
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1/2 sitruunan mehu
2-3 banaania

Päälle:
2-3 dl kuohukermaa
1 rkl kaakaojauhetta
Suklaanappeja tai -rouhetta
Mantelilastuja

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhoihin kaakao- ja leivinjauhe. Yhdistä seos munavaahtoon. Kaada taikina voideltuun, jauhotettuun tasapohjaiseen vuokaan. Paista kakkua 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Kumoa kakkupohja ja anna sen jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja leikkaa suklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita mascarponen joukkoon sokeri, vaniljasokeri, sitruunamehu, suklaarouhe ja lopuksi vaahdotettu kerma. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan ja kostuta levyt appelsiinimehulla. Viipaloi kuoritut banaanit. Levitä pohjalevylle viipaloituja banaaneja ja niiden päälle puolet täytteestä. Nosta keskimmäinen kakkulevy paikoilleen ja levitä sen päälle loput banaaniviipaleet ja täyte. Nosta päällimmäiseksi kostutettu kakkulevy. Anna kakun maustua viileässä mielellään yön yli kevyen painon alla.

Paahda mantelilastuja kuivalla, kuumalla paistinpannulla muutama minuutti sekoitellen, kunnes ovat saaneet kauniin värin. Varo polttamasta ja siirrä heti paahtamisen jälkeen pois pannulta ja jäähtymään. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla ja kaakaojauheella. Levitä vaahto ilmavasti kakun päälle ja reunoille. Koristele suklaalla ja paahdetuilla mantelilastuilla.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Operaatio pakastimen tyhjennys

Kesän myötä pakastin alkaa olla aika tyhjillään, mutta jokunen purnukka viimevuotisia marjoja odottaa vielä syöjäänsä. Perussetti mustikoiden hyötykäyttöön on tietenkin mustikkapiirakka, ja alla oleva ohje on yksi edellisen blogini suosituimmista. Ja mikäpä ettei, helppoa ja todella hyvää piirakkaahan tämä onkin. Ohjeella tulee herkkua isokin pellillinen, mutta välillä olen tehnyt 60 cm leveään uuniin pohjan 1,5-kertaisena, jolloin piirakasta tulee muhkeampi (kuten kuvassa) ja marjoja voi halutessaan laittaa vähän enemmän. Sama pohjan ohje toimii omena-, raparperi- ja puolukkapiirakkaan. Tai mihin vaan piirakkaan. Nam.




Mustikkapiirakka
1 pellillinen

Pohja:
4 munaa
3dl sokeria
½ dl maitoa
1,5 dl juoksevaa margariinia
4 dl vehnäjauhoja
½ dl kaurahiutaleita
2,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4-5 dl kokonaisia mustikoita 

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon vuorotellen maidon ja margariinin kanssa. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja ripottele mustikat päälle. Jos käytät pakastettua/survottua mustikkaa, sekoita joukkoon 1 rkl perunajauhoja nestettä sitomaan. Paista 225 asteessa 15–20 minuuttia, kunnes piirakka on kauniin värinen. Valmiin piirakan päälle voi ripotella hieman sokeria.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ylijäämäpalat vs. herkkupalat

Voileipäkakkuja tehdessä jäljelle jää isot kasat leivistä leikattuja kuoria. Minulla on tapana heittää ne pussiin ja pakastaa myöhempää käyttöä varten. Välillä kuutioin palat ja paahdan niistä kuivalla pannulla krutonkeja keiton tai salaatin päälle, mutta tämä seuraava ohje on meidän perheen superherkku. Usein teen näitä niihin hetkiin, kun lapset on saatu nukkumaan ja miehen kanssa käperrymme sohvalle katsomaan boksilta jotain tv-sarjaa. Nämä ovat ihania ihan näinkin, mutta myös salaatin kaverina tai dippailtuna kasvisten kera. Sipsit ovat out, leipätikut in!

Olisi kiva myös kuulla, mitä käyttöä te muut olette näille kuorenpaloille keksineet?


Leipätikut

Useampi kynsi valkosipulia
Oliiviöljyä
Voita
Paahto- tai/ja ruisleivän kuoripaloja haluttu määrä 
(tai niiden puuttuessa leivästä leikattuja noin 1 cm suikaleita)
(Ripaus suolaa)

Kuori valkosipulin kynnet ja pilko karkeasti muutamaan osaan (liian pienet palat kärähtävät helposti), Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja saman verran voita, kuullota valkosipuleja hetki rasvassa. Heitä kuumalle pannulle leipäpalat ja pyörittele niin että rasva imeytyy niihin mahdollisimman tasaisesti (tarkoitus ei ole kuitenkaan imeyttää joka palaa täyteen rasvaa vaan maustaa). Jos teet pienen määrän, voit hyvin paistaa nämä pannulla rapean kullanruskeiksi, mutta jos leipää on paksumpi kerros rapeaksi paistaminen onnistuu helpoiten, kun pannulla pyöräytyksen jälkeen levität tikut uunipellille leivinpaperin päälle ja paahdat 225-250 asteisessa uunissa muutaman minuutin ajan. Mausta tarvittaessa vielä ripauksella suolaa. Tarjoa lämpiminä ja ihastu :)


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Eväsretken parasta antia: eväät

Leipä on kyllä hyvää tarjottavaa vieraillekin. Kahvipöydässä usein ihan perusvoileivätkin katoavat nopeasti parempiin suihin, eikä vaadi emännältä paljoa vaivaa tai aikaa. Tällä kertaa tein tarjottavaa piknikhenkiseen pihatapaamiseen, ja mikäs sen helpompaa tarjota ja syödä kuin kolmioleivät. Ohjettakin jo toivottiin, eli tässäpä tulee:


Kolmioleivät

Paahtoleipää tarpeen mukainen määrä

Meetvurstitäyte:
(noin 30 valmista leipää)
100 g meetvurstia
1 punainen paprika
1/2 sipuli tai punasipuli
200 g paprikatuorejuustoa
150 g creme fraichea

Tonnikalatäyte:
(noin 20 valmista leipää)
1 prk tonnikalapaloja öljyssä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 iso maustekurkku
Mustapippuria
Ruohosipulia tai kevätsipulin varsia

Valuta tonnikalasta enin öljy pois. Silppua täytteiden ainekset pieniksi ja sekoita yhteen tasaiseksi tahnaksi. Maista ja mausta tarpeen mukaan. (Täytteet voi tehdä myös monitoimikoneessa, älä tällöin aja kuitenkaan liian sileäksi, pientä purutuntumaa olisi hyvä jäädä). Paahda leivät kevyesti. Jaa täytettä parin ruokalusikallisen verran joka toiselle leivälle, levitä tasaisesti. Aseta toinen leipäviipale kanneksi. Leikkaa terävällä veitsellä ohuelti reunat pois ja halkaise kolmioiksi. Nauti.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Ranskalaista & perunaa

Kesäaikaan ei aina tee mieli syödä kovin raskaasti ja lämmin ruokakaan ei tunnu aina maistuvan. Ruokaisat salaatit ovat ihana vaihtoehto hellepäiviin, ja mahdollisuuksiahan riittää. Itse olen erityisen ihastunut salaatteihin, joissa käytetään perunaa (uusista perunoista saa muuten myös vallan mainioita salaatteja). Tämä salaatti on yllättävän täyttävää ja sopii ruoaksi ihan sellaisenaan tai patonkiviipaleen kera nautittuna.


Nizzan salaatti

6 keitettyä perunaa
1 punasipuli
200g vihreitä papuja (tuore tai pakaste)
3 tomaattia
1/2 kurkku
1 jääsalaattiruukku
1 prk tonnikalaa öljyssä
1/2 prk anjovista
1-2 rkl kapriksia (pieniä)
Kalamataoliiveja kourallinen
5 keitettyä kananmunaa

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl vaaleaa balsamicoa
1 tl Dijonsinappia
Suolaa
Mustapippuria

Keitä kananmunat kypsiksi. Keitä pakastepapuja ohjeen mukaan muutama minuutti (tuoreita papuja 8-10 minuuttia) ja laita sitten odottamaan kylmään veteen jotta kypsyminen loppuu ja rapsakkuus säilyy. Kuori keitetyt (jäähtyneet) perunat ja pilko kuutioiksi. Pilko sipuli, tomaatit ja kurkku, revi salaatti. Tee tässä vaiheessa kastike sekoittamalla kaikki aineet yhteen (suolaa varoen, sillä kalat, kaprikset ja oliivit tuovat suolaisuutta salaattiin) ja kääntele kastike varoen kasvisten joukkoon. Valuta tonnikalasta enin öljy pois ja ripottele salaatin pinnalle anjovisten, kapristen ja oliivien kanssa. Kuori ja lohko kananmunat, valuta pavut ja pilko halutessasi hiukan lyhyemmiksi. Asettele kauniisti salaatin päälle ja nauti.

torstai 23. toukokuuta 2013

Ulkoistusta :)



Jos kerran sisällä sisutetaan, niin eikös ulkona sitten ulkoisteta? Kyllästyin katselemaan etupihalta viime keväänä lähdöt saaneen omenapuun kantoa ja päätin tehdä asialle jotain. Noin tuore kantohan ei hevillä tuosta nouse, joten turvauduin helpompaan vaihtoehtoon ja maisemoin sen piiloon. Kuvat ovat kännykkälaatua, mutta kyllä näistä selvän saa. Ja nurmikkokin mokoma ajamatta, mutta mitäpä sitä totuutta kaunistelemaan :)

Tästä oikeanpuoleisesta kuvasta lähdettiin liikkeelle.






Voikukan juuria kannon ympäriltä kaivellessani esiin putkahti varsin yllättävä löytö. Korvasienivauva, keskellä omaa pihaa! Pituutta tällä söpölaisellä oli vajaat kolme senttiä, joten ruoanvalmistus tästä herkusta sai jäädä haaveeksi, kun kavereita sille ei löytynyt. Ryöppäämisen jälkeen ei paljoa mahantäytettä olisi jäänyt :)

Poistin siis rikkaruohot (voikukan juuret olivat muuten yllättävän tiukassa omenpuun juurien suojissa!), asetin suodatinkankaan ja aloin latomaan kiviä kannon ympärille ja päälle. Muutostyön budjetti minulla oli pyöreät 0 euroa, eli sillä aineistolla mentiin, mitä omasta takaa sattui löytymään. Selvää suunnitelmaa ei vielä kasausvaiheessakaan ollut, vaihtoehtoina oli mm. kivikkokasvit tai jonkinlaisen köynnöskasvin ruukun piilottaminen kivien keskelle. Pihalta paikkaansa etsinyt kurki kuitenkin halusi muuttaa kasaa koristamaan, ja lopputulos oli jotenkin karulla tavalla kaunis. Kokonaisuudessaan tämä oli tosi helppo ja nopea toteuttaa, eli jos ei sitten pidemmän päälle silmää miellytäkään, niin ei mene iso työ hukkaan vaikka purkaisi kasan poiskin ja keksisi tilalle muuta.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Samettisempaa kuin itse sametti

On meillä pöydässä nähty viime aikoina muutakin kuin jälkiruokia ja leivonnaisia. Maa-artisokkakeittoa olen syönyt muutaman kerran erinäisissä yhteyksissä, ja menetin sydämeni sille jo ensimaistamisella. Tämän ohjeen olen saanut anopiltani, jonka versiossa päällä oli paistettuja sieniä. Tätä keittoa kanssamme syömässä ei ollut sienenystäviä, joten vaihdoin kaveriksi rapeaksi paistetun pekonisilpun, joka toimi myös erittäin hyvin. Myös uunissa paahdettu, murusteltu parmankinkku kävisi tähän jos haluaa astetta juhlavamman version. Minä tein tätä alkuruoaksi, mutta voisin hyvin tehdä myös vaihtelun vuoksi ihan tavallisen kasvissosekeiton sijaan arkipöytään, mistää hifistelystä ei siis ole kyse. Mutta pirun hyvää tämä on, uskokaa pois.



Maa-artisokkakeitto
(alkuruoaksi noin neljälle, pääruokana kahdelle)

Ainekset:
500 g maa-artisokkaa
3-6 jauhoista perunaa, koosta riippuen
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
Nokare voita
0,5 litraa kasvislientä
2 dl kuohukermaa
Suolaa
Valkopippuria
Muskottipähkinää

Kuori ja pilko perunat, maa-artisokat ja sipulit. Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota kasviksia muutaman minuutin ajan. Lisää kasvisliemi ja keitä 15-20 minuuttia, kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä. Soseuta tasaiseksi vaikka sauvasekoittimella, lisää kerma ja mausteita oman makusi mukaan ja kuumenna. Alkuperäisessä ohjeessa muskottipähkinää ei ollut, mutta se sopi keiton makuihin erittäin hyvin. Tarjoa sellaisenaan alku- tai pääruokana, tai lisää haluamaasi lisuketta pinnalle (pekonia, paistettuja sieniä, krutonkeja tms.).


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Päiväkahviseuraa

Minä en varsinaisesti ole muffinien suuri ystävä, ja harva ohje on sellainen, mitä tulisi tehtyä uudestaan. Tässä on kuitenkin yksi niistä harvoista. Muffinien leipominen on mukavaa myös lasten kanssa, ja neiti neljä vee osallistuikin puuhaan mielellään. Nämä ovat siis helppotekoisia, koko perheen makuun ja isona bonuksena myös se, että muffinit eivät lässähdä paiston jälkeen, mitä tapahtuu minun muffinikokeiluissani harmittavan usein. Päälle testasin Valion vaahdotettavaa suklaakermaa, joka toimi vallan hyvin (paitsi että inhoan pursottamista, ja omistan ainoastaan muovisia huonoja ja vielä huonompia tyllia, joista valitsen lisäksi aina väärän, mutta älkää antako ulkonäön häiritä). Koristekiehkurat otin Pätkiksestä kuorimaveitsellä.


Pätkismuffinit
16-20 kpl

Ainekset:
1,5 dl sokeria
2 munaa
150 g voita
3,5 dl vehnäjauhoja
Ripaus suolaa
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1,5 dl maitoa
200 g Pätkiksiä

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan puuhaarukalla tai nuolijalla sekoitellen vuorotellen maidon kanssa. Rouhi Pätkikset hyvin karkeasti, joukkoon saa (pitää) jäädä runsaasti isoja paloja, jotta muffinissa on ihania minttusuklaisia sattumia.

Nostele kahden lusikan avulla muffinivuokiin taikinaa, jätä kohoamisvaraa noin 1/3 vuoan tilavuudesta. Paista 225 asteessa keskitasolla noin 12 minuuttia. Koristele jäähtyneet muffinit tomusokerilla tai tuhdimmin suklaakermavaahdolla ja Pätkiksillä kuten tässä.


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Helppoa, hyvää ja halpaa = täydellinen jälkiruoka?

Seuraava ohje ei vaadi paljoa, mutta antaa sitäkin enemmän. Valmiin jälkiruoan hakeminen kaupasta on työläämpää, kuin tämän valmistus itse. Kolmella ainesosalla pystyy oikeasti laatimaan aika täydellisen jälkiruoan, eikä peukalo keskellä kämmentäkään juuri tässä ruokalajissa haittaa. Limen määrää säätelemällä makuun pystyy vaikuttamaan paljon, kahdella limellä tulee omaan makuun sopiva, kolmella jo aika kirpakka vanukas. Ja jos sitruuna on mieleen limeä enemmän, mehuksi voi laittaa noin desin sitruunamehua. Vanukas ei välttämättä vaadi päälle mitään, mutta tuore mango tai vaikkapa mansikat sopivat kaveriksi oikein hyvin. Koristeeksi voi heittää myös pari mintunlehteä, mutta kasvimaalla on vielä metri lunta, joten ehkä seuraavalla kierroksella sitten. Meillä myös lapset tykkäsivät!


Lime posset
6 annosta

Ainekset:
4 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
2-3 limetin mehu

Mittaa kerma ja sokeri kattilaan. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä muutaman minuutin ajan koko ajan sekoitellen. Purista ja siivilöi limeteistä mehu. Lisää kermaseokseen ensin 2 limen mehu, maista ja lisää mehua oman makusi mukaisesti tarvittaessa. Kaada seos kuuteen tarjoiluastiaan ja peitä ne kelmulla. Laita jääkaappiin jäähtymään ja hyytymään ainakin 4 tunniksi, mieluusti vaikka seuraavaan päivään. Tarjoa sellaisenaan tai pilko päälle pari viipaletta mangoa tai muutama tuore mansikka. Nämä säilyvät jääkaapissa useamman päivän (jos säilyvät...).


perjantai 22. maaliskuuta 2013

Aina ei voi onnistua, joskus onneksi voi

Periaatteessa pidän hyvinkin paljon ranskalaisen keittiön antimista. Jostain syystä sen tyylistä ruokaa ei silti juuri koskaan meidän keittiössä synny. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen ja perehdyin klassikkoon nimeltä Tarte Tatin (kuvaavampi nimi lienee jotain omenakeikauskakun tapaista).

Meillä käy usein niin, että jos jotakin ohjetta on kovasti hehkutettu, odotukset ovat niin korkealla että lopputulos ei välttämättä riitäkään täyttämään niitä, mutta tällä kertaa kävi päinvastoin. Tämä oli ihan m-i-e-l-e-t-t-ö-m-ä-n hyvää! Iso bonus myös siitä, että torttu oli helppo ja melko nopeakin tehdä. Karamellisoitunut sokeri, kirpakat omenat ja taikina jonka kalorimääriä ei toivottavasti kukaan viitsi laskea... nam nam! Lisäksi tämän tyyppiset leivonnaiset ovat aina enemmän tai vähemmän rumia, joten ulkonäön suhteenkaan ei kannata paineita ottaa :)

Ohjeita oli netti pullollaan, ja niistä versioiden muotoutui yksi resepti lisää, olkaapa hyvät:



Tarte Tatin

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
2,5 dl tomusokeria
100 g kylmää voita

Sekoita jauhot ja tomusokeri keskenään. Lisää sekaan pieneksi paloiteltu voi. Nypi murumaiseksi seokseksi, lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikina palloksi ja laita jääkaappiin odottamaan (tämä on olennaista, sillä lämmin taikina ei kestä kaulitsemista).

Täyte:
100 g voita
1 dl sokeria
1 dl tummaa ruokosokeria (muscovadoa)
2 rkl calvadosia
2-3 isoa Granny Smith-omenaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa ne koosta riippuen 6-8 lohkoon per omena. Ota uuninkestävä paistinpannu, jonka halkaisija on 24-28 cm. Laita pannu levylle, voi ohuina viipaleina pannulle ja sen alkaessa sulaa lisää sokerit ja calvados. Kuumenna hiljalleen ja keitä seosta muutama minuutti välillä sekoitellen. Asettele omenalohkot pannulle vieri viereen ja anna kiehua vielä hetki, kunnes seos alkaa karamellisoitua.

Ota sillä välin taikina ja kaulitse se pannun kokoiseksi tai hiukan suuremmaksi. Sammuta levy, asettele taikina pannulle ja käännä ylimenevät reunat pannun pohjaa kohti. Tökkää haarukalla joitakin ilmastointireikiä taikinaan. Paista uunin keskivaiheilla noin 25 minuuttia, kunnes taikinapohja on saanut kauniin ruskean värin.

Anna tortun levätä pannussa muutama minuutti uunista oton jälkeen (ei liian kauan, ettei torttu jämähdä pannuun kiinni karamellin kovettuessa jäähtyessään), aseta sen jälkeen iso tarjoilulautanen pannun päälle ja kumoa torttu ylösalaisin. Tarjoa torttu lämpimänä tai haaleana vaniljakermajäätelön kera ja rakastu.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pitsaa ei-niin-perinteiseen tyyliin

Pitsaa tulee tehtyä aina silloin tällöin, yleensä jonkun perheenjäsenen toiveesta. Niin tälläkin kertaa, kun uusimmassa Pirkka-lehdessä ollut avokadopitsan ohje herätti mieheni mielenkiinnon. Päätin kerrankin toimia ohjeen mukaan, ainakin melkein. Pientä skeptisyyttä huokuen ostin jopa sitruunapestoa, jota ohjeessa käskettiin laittaa, ja suosittelen jokaista ohjetta kokeilevaa vaihtamaan sen välittömästi tavalliseen pestoon ja puristamaan ennemmin vaikka sitruunamehua pitsan päälle. Pesto on pestoa ja sitruuna sitruunaa, niitä ei kuulu laittaa samaan purkkiin, piste. Eri asia on sitten tuore itse tehty pesto, johon sitruuna varmasti hyvinkin sopii, mutta purkkipestossa yhdistelmä ei kyllä toiminut. Omaan makuun avokadopitsa oli muutenkin vähän turhan mietoa, vaikka muuten maussa ei valittamista ollut. (Tunnustettakoon tässä vaiheessa, että laitoin kyllä ohjeesta poiketen vähän punaista chiliä päälle, koska pelkäsinkin maun jäävän valjuksi.) Toiset pitsat täytin sitten muuten samoin, mutta avokadon tilalle vaihdoin ilmakuivatun kinkun ja ai, ai kun tulikin hyvää. Tässä ohje nyt sellaisena miten sitä itse muuntelin.

Tuoretäytteiset pitsat
4 kpl


Pohja:
2 dl vettä
1 ps (11 g) kuivahiivaa
1/2 tl suolaa  
4-5 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä 

Tomaattikastike:
1 valkosipulinkynsi
1/2 rkl oliiviöljyä  
3 dl tomaattimurskaa
1 tl oreganoa
1/2 tl suolaa 
Mustapippuria
Täyte: 
noin 4 dl juustoraastetta
1 pkt (150 g) mozzarellaa
4 rkl pestoa  
1-2 punaista chiliä (mietoja)
 2 avokadoa tai ilmakuivattua kinkkua 12 siivua
 Kirsikkatomaatteja
1 ruukku rucolaa
Balsamicoa

Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi. Sekoita joukkoon kuivahiiva, suola ja vehnäjauhot vähitellen. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa. Alusta taikina tasaiseksi, pehmeäksi taikinaksi. Anna kohota liinalla peitettynä 15-20 minuuttia. Jaa taikina neljään osaan. Kauli palat soikeiksi ja nosta leivinpaperin päälle pellille, yhdelle pellille mahtuu 2 pitsaa.

Hienonna kuorittu valkosipuli ja kuullota se kasarissa. Kaada joukkoon tomaattimurska. Mausta oreganolla, suolalla, sokerilla ja pippurilla. Anna kiehua hetken aikaa (5-10 minuuttia). Levitä pohjien päälle tomaattikastike, juustoraaste ja viipaloidut mozzarella ja chili. Pirskottele pinnalle pestoa. Paista 225-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 10 minuuttia.

Viipaloi kuoritut avokadot. Puolita kirsikkatomaatit. Levitä avokadoviipaleet tai ilmakuivattua kinkkua 3 siivua/pitsa, tomaatit ja rucola kuuman pitsan päälle. Roiski päälle balsamicoa. Tarjoa heti tai lisää ainakin tuoretäytteet vasta juuri ennen tarjoilua.


maanantai 18. helmikuuta 2013

Osterilla tai lähes ilman

Tässä postauksessa haluan ylistää yhtä monelle vähän vieraampaa tuotetta, nimittäin osterikastiketta. Hui, miten pelottavalle kuulostaa, melkein voi kuvitella miten limaiset osterit mönkivät pullossa epämääräisessä liemessä... vaan metsään meni! Osterikastike on yksi kiinalaisen keittiön ja ihanien kastikkeiden perusaineksista. Paksu, suolaisen makea, täyteläinen kastike sisältää nimestään huolimatta yleensä osteria ehkä prosentin-parin verran (suolaakin voi olla jopa kymmenkertainen määrä osteriin verrattuna), joten ennakkoluulot romukoppaan ja kokeilemaan tätä ihanuutta, vaikka allaolevan ohjeen mukaan. Osterikastike sopii mainiosti myös kanaruokiin ja maustamaan kaikenlaisia wokkeja. (Myönnettäköön muuten, että itsekin olin epäluuloinen kun ostin ensimmäistä kertaa osterikastiketta, mutta sen jälkeen sitä onkin löytynyt jääkaapista lähes aina.)


Naudanlihaa ja kasviksia osterikastikkeessa

500 g naudan sisäpaistia
2 porkkanaa
300 g parsakaalia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
100-150 g tuoreita herkkusieniä
1 dl osterikastiketta
2 dl vettä
3 rkl maissitärkkelystä (Maizenaa)
1/2 tl inkiväärijauhetta
mustapippuria
1/2 nippua basilikaa tai korianteria

Leikkaa liha ohuiksi lastuiksi (onnistuu helpoiten, jos liha on kohmeista). Valmistele sitten kaikki kasvikset valmiiksi, jotta voit sitten keskittyä paistamiseen eikä mikään aines mene ylikypsäksi siksi, että toinen homma on kesken. Pilko porkkanat tikuiksi, parsakaalin kukinnot melko pieniksi, sipuli lohkoiksi, valkosipuli hakkelukseksi ja herkkusienet viipaleiksi.

Lämmitä korkeareunainen paistinpannu kunnolla kuumaksi ja lorauta öljyä pannulle. Ruskista lihat parissa osassa ja siirrä sivuun odottamaan. Lisää pannulle öljyä ja wokkaa porkkanat, parsakaalit ja sipuli niin, että niihin jää reilu purutuntuma. Siirrä syrjään odottamaan. Lisää öljyä pannulle ja ruskista herkkusienet kunnolla. Siirrä syrjään, laske levyn lämpötilaa ja lisää tilkka öljyä, jälleen kerran. Lisää pannulle valkosipulinkynnet, varo polttamasta. Lisää joukkoon osterikastike ja vesi johon on liotettu Maizena. Anna kiehahtaa, lisää mausteita. Sekoita joukkoon kaikki aiemmin paistamasi ainekset ja kuumenna, tarkista maku. Jos tarvitset suolaisuutta, lisää hiukan osterikastiketta tai soijakastiketta. Tee basilikasta tai korianterista karkeaa hakkelusta, sekoita kastikkeen joukkoon ja tarjoile riisin tai nuudelien kera.

torstai 31. tammikuuta 2013

Ota vielä viides, ei meillä lasketa

Tässäpä vinkkiä suolapalaksi illanistujaisiin tai kahvipöytään. Näitä on tosi helppo ja nopea tehdä, kun käyttää valmiita ruisnappeja. Minulla valintakriteereinä oli pieni koko, enkä halunnut napeissa olevan kuminaa (yök). Niinpä päädyin Pirkan Luomu ruisnappeihin, jotka olivat oikein hyviä (sekä iso plussa rakenteesta joka oli sopivan rapea, mutta ei kivikova).


Ruisnapit kylmäsavulohipäällisellä

Ruisnappeja
300 g kylmäsavulohta
1 nippu tilliä
1 punasipuli
250 g piparjuurituorejuustoa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
50-100 g smetanaa
Mustapippuria

Silppua 200 g kylmäsavulohesta (loput jääkaappiin odottamaan) sekä punasipuli hyvin pieneksi. Ota tillistä näteimmät oksat sivuun koristelua varten ja pilko loppu tilli varsineen hakkelukseksi. Sekoita täytteen ainekset keskenään, maista ja mausta sopivaksi. Jos tykkää että piparjuuri saa maistua voimakkaasti, voi maustamattoman tuorejuuston jättää pois. Smetana pehmentää makua myös hiukan, ja tekee rakenteesta sopivamman. Jos on aikaa, anna maustua jääkaapissa tunti-pari. Lusikoi sopiva kasa täytettä ruisnapeille, koristele kylmäsavulohella ja tuoreella tillillä. Tarjoa heti, useamman tunnin seisotus saa leivän pehmenemään.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Mainettaan helpompaa herkkua

Minusta hyvää voileipäkakkua on aika helppo tehdä. Lähipiirille se myös maistuu, joten aika usein kun meillä juhlitaan, pöydässä on jonkinlainen voileipäkakku. Aikaahan tähän saa jonkin verran tuhraantumaan, mutta muuten onnistuminen ei oikeasti ole hankalaa. Minulla on myös "idioottivarma" konsti saada kauniin muotoinen ja koossa pysyvä kakku, ja se on koota kakku isoon karkkirasiaan, joita saa liki jokaisesta irtokarkkeja myyvästä kaupasta ilmaiseksi. Siihen menee täydellisesti 4 isoa paahtoleipäsiivua/kerros, ja koossa pysymisen myös leikatessa voi varmistaa aloittamalla joka toisen kerroksen puolikkaalla siivulla jolloin saumat tulevat eri kerroksissa eri kohtiin. Tällä seuraavalla ohjeella täyte riitti yhteen 5-kerroksiseen karkkirasiakakkuun sekä 4-kerroksiseen leipävuokaan koottuun kakkuun. Tässä "kahden kakun taktiikassa" on myös se etu, että jos vieraita tulee pitkin päivää tai eri päivinä, ei viimeisillekään tarvitse tarjota useaan kertaan tai aamusta iltaan pöydässä seissyttä kakkua.


Kinkkuvoileipäkakku
1 iso tai pari pienempää kakkua, riittää hyvin ainakin 15 hengelle

Kolmisenkymmentä paahtoleipäviipaletta, tarkempi määrä riippuu siitä, mihin muotoon kakun/kakut teet
Maitoa kostutukseen

Täyte:
3 rasiaa paprika-chili- tuorejuustoa (Viola)
1/2 prk kermaviiliä
1 punasipuli
2-3 maustekurkkua
1 iso omena tai 1 paprika
500 g palvikinkkua
2 tl sinappia
Mustapippuria

Koristeluun:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 prk kermaviiliä
Ripaus valkopippuria
Kirsikkatomaattia
Ohuen ohuita kinkkusiivuja
Jotain vihreää, esim. persiljaa, basilikaa, rucolaa

Vuoraa valitsemasi astia(t) tuorekelmulla. Tämä ei ole pakollista, mutta helpottaa sekä kakun käärimistä pakettiin vetäytymään, että sen irrottamista astiasta vetäytymisen jälkeen. Leikkaa paahtoleivistä ohuesti reunat pois. (Voileipäkakkuun käy myös hyvin muuten ruisleipä, esimerkiksi joka toiseen leipäkerrokseen. Antaa ihanasti makua ja rakennetta kokonaisuuden olematta kuitenkaan liian rukiinen.) Lado ensimmäinen kerros leipiä tiiviisti vuoan pohjalle, kostuta maidolla (tai lihaliemellä). Tee täytteen aineksista tasaista hakkelusta ja sekoita tuorejuuston, kermaviilin ja mausteiden kanssa tasaiseksi. Laita kerros täytettä leipien päälle, lado toinen kerros leipää, kostuta ja jatka samaan malliin kunnes korkeus on sopiva. Yleensä 3-4 täytekerrosta on hyvä. Kostuta vielä päällimäinen kerros leipää ja kääri päälle kelmun reunat jos vuorasit vuoan sillä. Laita karkkirasian kansi päälle tai jos käytit muunlaista vuokaa, painoksi sopii esimerkiksi puinen leikkuulauta. Nosta jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Seuraavana päivänä kumoa kakku tarjoilualustalle. Sekoita kuorrutuksen ainekset ja levitä kakun päälle. koristele haluamallasi tavalla. Itse suosin voileipäkakuissa aika minimalistista koristelua, koska kakun siististi leikkaaminen on huomattavasti hankalampaa, jos päällä on vieri vieressä leikkeleitä ja puoli kasvimaata salaatteineen. Sitten vaan kakkua pöytään tarjolle, "aseeksi" kannattaa valita terävä kakkuveitsi tai -lapio, etenkin jos välissä on myös ruisleipää. Nam!