Jos kerran sisällä sisutetaan, niin eikös ulkona sitten ulkoisteta? Kyllästyin katselemaan etupihalta viime keväänä lähdöt saaneen omenapuun kantoa ja päätin tehdä asialle jotain. Noin tuore kantohan ei hevillä tuosta nouse, joten turvauduin helpompaan vaihtoehtoon ja maisemoin sen piiloon. Kuvat ovat kännykkälaatua, mutta kyllä näistä selvän saa. Ja nurmikkokin mokoma ajamatta, mutta mitäpä sitä totuutta kaunistelemaan :)
Tästä oikeanpuoleisesta kuvasta lähdettiin liikkeelle.
Voikukan juuria kannon ympäriltä kaivellessani esiin putkahti varsin yllättävä löytö. Korvasienivauva, keskellä omaa pihaa! Pituutta tällä söpölaisellä oli vajaat kolme senttiä, joten ruoanvalmistus tästä herkusta sai jäädä haaveeksi, kun kavereita sille ei löytynyt. Ryöppäämisen jälkeen ei paljoa mahantäytettä olisi jäänyt :)
Poistin siis rikkaruohot (voikukan juuret olivat muuten yllättävän tiukassa omenpuun juurien suojissa!), asetin suodatinkankaan ja aloin latomaan kiviä kannon ympärille ja päälle. Muutostyön budjetti minulla oli pyöreät 0 euroa, eli sillä aineistolla mentiin, mitä omasta takaa sattui löytymään. Selvää suunnitelmaa ei vielä kasausvaiheessakaan ollut, vaihtoehtoina oli mm. kivikkokasvit tai jonkinlaisen köynnöskasvin ruukun piilottaminen kivien keskelle. Pihalta paikkaansa etsinyt kurki kuitenkin halusi muuttaa kasaa koristamaan, ja lopputulos oli jotenkin karulla tavalla kaunis. Kokonaisuudessaan tämä oli tosi helppo ja nopea toteuttaa, eli jos ei sitten pidemmän päälle silmää miellytäkään, niin ei mene iso työ hukkaan vaikka purkaisi kasan poiskin ja keksisi tilalle muuta.
